Astrologian tarkkaa synnyinpaikkaa ei voi nimetä, sillä
astrologia on syntynyt samanaikaisesti lähes toisistaan riippumatta
samanlaisena eri kulttuureissa noin 5000 vuotta sitten Etu-Aasiassa, Kiinassa
ja Etelä-Amerikassa. Astrologia tieteenä syntyi Tigrisin ja
Eufratin laaksossa, Babyloniassa, jota pidetään nykyisen astrologian kotimaana. Babylonialaiset olivat kehittyneitä
astronomiassa, mikä oli välttämätön edellytys myös astrologian kehittymiselle.
He loivat uskonnollisen tähtiopin, mihin astrologia perustuu, vaikkakin nykyisin
hieman muunneltuna. Babyloniassa oli nk. zikkurrat-pyramideja, joita käytettiin
tähtien tarkkailuun. Raamatussa esiintyvä Baabelin torni on tällainen Urissa
sijaitseva zikkurrat. Babyloniasta ns. kaldealainen astrologia levisi
Lähi-itään, Egyptiin ja Eurooppaan. Babyloniassa astrologia oli virallinen
tiede, jonka avulla ennustettiin valtion, kuninkaiden ja kruununperillisten
menestys tai tappio. Nikulan mukaan astrologia oli osa korkeakulttuuria,
oleellinen osa tiedettä ja filosofiaa, sekä sivusi myös uskontoa ja
estetiikkaa.
|
Mesopotamia |
Ensimmäiset korkeakulttuurit kehittyivät maatalouden
syntyseuduilla suurien jokien varsilla. Joet olivat Mesopotamian Tigris ja
Eufrat, Egyptin Niili, Intian Indus ja Kiinan Keltainenjoki. Mesopotamiassa oli kaupunkeja jo 3500 eKr. Varhaisin
tunnettu korkeakulttuuri, sumerit, käsitti noin 112 kaupunkivaltiota
eteläisessä Mesopotamiassa. Muita varhaisia valtakuntia alueella oli Akkadin
valtakunta (n. 2296-2105eKr.), Urin kolmas dynastia (n. 2047-1940 eKr.) ja
Hammurapin valtakunta (n. 1728-1686 eKr.). Myöhemmin mm. Assuria ja Babylonia,
jotka tunnetaan Vanhan Testamentin kirjoituksista. Mahtavien ja pitkälle kehittyneiden kaupunkivaltioiden kukoistuskausi kesti yli 2000 vuotta. Vuonna 539 eKr. Babylonian valtakunta joutui persialaisen
Kyyros Suuren alaisuuteen. Nämä korkeakulttuurit alkoivat taantua noin vuoden
500 eKr. tienoilla ja kristinuskon syntymisen aikoihin kulttuuri oli jo
kadonnut. Tuon ajan Babylonian
dynastioita nimitettiin kaldealaisiksi, jotka tunnettiin
ennustustaitoisina pappeina, maageina ja tähtientutkijoina.
|
Urin zikkurrat-temppeli, jäljellä vain pohjakerros |
Astrologian kehitys alkoi jumalien ja tähtien
samaistamisesta, tähtikuvioiden tarkkailusta, kuun ja auringon pimennysten
ennustamisesta. Näiden lisäksi Venuksen
asema oli tärkeä. Babylonialaiset tutustuivat vähitellen taivaan perusilmiöihin
ja kehittivät tähtitieteen: he huomasivat Auringon kulun muutokset, löysivät
ekvaattorin ja planeettojen liikkeet ekliptikalla. Nämä perusasiat olivat
valmiina jo noin 700 eKr. Päivät jaettiin kahteen 12 tunnin jaksoon, jotka
saattoivat olla alkusysäys astrologisten huoneiden syntymiselle. Babyloniassa
oli sekä Auringon että Kuun eläinrata. Kaksoisvirtainmaan eläinradan symbolit
ovat suoraan peräisin sumerilaisten ja myöhempien kulttuurien tarustoista.
Nikulan mukaan on todennäköistä, että Kuueläinrata on vanhempi kuin Aurinkoon
perustuva eläinrata. Ennustuksia varten
näkyvä taivas jaettiin ilmansuuntiin, jotka edustivat Mesopotamian eri
valtakuntia Akkadiaa, Uria, Persiaa ja Egyptiä.
Planeettojen nimet tulivat babylonialaisten pääjumalien mukaan. Näitä jumalia oli seitsemän – Shamash (Utu) oli Aurinko
ja Sin (Nanna) oli Kuun jumala, Jupiter oli Marduk, Venus oli Ishtar,
Saturn
oli Ninurta
(Ninib), Mercury oli Nabu (Nebo) ja Mars oli Nergal.
Saabisissa
symboleissa on paljon symboleja, jotka viittaavat vanhaan babylonialaiseen
kulttuuriin mm. Vesimiehen 30˚ symboli ”Kukkien peittämät niityt muinaisessa
Babyloniassa”. Elsien Wheeler kerrotaan kanavoineen ”Mesopotamialaista veljeskuntaa”. Itse Saabinen (Sabian) nimitys viittaa Saban
kuningattareen, joka mainitaan Raamatussa I Kuningasten kirjassa, luku 10. Tämä
kuningatar vieraili kuningas Salomonin luona Israelissa. Saba sijaitsee nykyisen
Yemenin alueella. Historiassa tunnetaan
Etelä-Arabian Saban kuningaskunta. (Wikipedia)
Lähteet:
Johansson, Lars (1987) Astrologian maailma
Nikula, Raimo A. (1993) Astrologian historia
Parker, Geoffrey (2006) Elävä maailman historia
Haywood, John (2000) Maailman historian atlas