Saabinen symboli#197

Päivän Saabinen symboli#197 on Eläkkeelle jäänyt merikapteeni. Symbolin avainsana on RENTOUTUMINEN. Tämä universaali ajatus ilmaistaan parhaiten planeettojen kautta, jotka ovat  Vaa´an♎17. asteessa (16° - 17°). Lopulta opimme rentoutumaan. Elämänkokemusten tarkastelemista objektiivisesti ja tyynesti.

Tämä vanha merikapteeni on kiertänyt maailmaa useammin kuin hän muistaa – mutta mitä hän muistaa, hän ei ole unohtanut eikä tule koskaan unohtamaan: hän on täysin uskollinen oppitunneille, joita hän on oppinut elämämatkansa lukemattomista omituisista ja koettelevista kokemuksista. Tämä tekee hänestä hieman karkean vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja jos hän nykyään ylipäänsä osallistuu mihinkään, niin sen hän tekee juuri omilla ehdoillaan. Hänellä on vain kaksi olemisen tilaa. Yhdessä hän keskittyy täysin käsillä olevaan asiaan ja tuo kaikki ymmärtämisen tekijät tämän välittömän tilanteen ratkaisemiseksi. Muuten hänen oletusehtonsa on rentoutuminen. Hän on kuin on/off-kytkin. Hän on toistuvasti komentanut laivan miehistöä vaaran läpi ja tuntee nyt olevansa oikeutettu nauttimaan omasta todellisuudestaan omilla ehdoillaan. Ja hän voi sen tehdä. Me kaikki tulemme yhä enemmän hänen kaltaisekseen, kun nuoruuden into väistyy ja antaa tilaa pikkuhiljaa viisaudelle ja itseluottamukselle, joka väistämättä annetaan kokeneelle mestarille. Meidän on valittava lepäämmekö laakereillamme pohtiaksemme koko elinikäisiä epäonnistumisia, tai onnistumisia ja seikkailuja – vai ryhtyäkö johonkin uuteen. Kumpikin olotila on melko rento, koska meillä on järkkymätön itsevarmuus, mutta aktiivisena olo on parempi jatkuvan elämän kehityksen kannalta. Vaikka on tärkeää, että meillä on toiveita, tavoitteita, unelmia ja seikkailuja, on ehkä hieman tärkeämpää muistaa, miksi meillä on niitä. Mikä on niiden tarkoitus ja tavoite? Ja mikä parasta, olemmeko saavuttaneet sen? On aivan liian helppoa yrittää saavuttaa jotain tottumuksen voimalla, vaikka itse asiassa olemme jo perillä. Horjumaton laatu tulee pohjimmiltaan itserehellisyydestä. Olemme nähneet luontomme pimeät puolet ja pitäneet niitä anteeksiannettavina; olemme myös nähneet kunniaa ja pitäneet sitä kestämättömänä – joten teemme rauhan itsemme kanssa. Kaikki muu on armotonta ja erittäin väsyttävää. Seikkailun viimeinen luku, elämän viimeinen luku liittyy loppuunsaattamiseen. Tämä liittyy kaiken menneen integroimiseen ja kaikesta siitä irti päästämiseen, mitä ei saatu aikaan. Rentoutumisen oppiminen on melkoisen paradoksaalinen ajatus. Jos aiomme todella löytää onnellisuuden mitan, meidän on loppujen lopuksi tyydyttävä siihen, mitä olemme ja antauduttava nauttiaksemme siitä, mitä meillä on nyt. (James Burgess)