F.M.Dostojevski

Fjodor Mihailovitš Dostojevski syntyi 11.11.1821 Moskovan Mariinsky-sairaalassa Tulan maakunnassa. Hänen isänsä Mihail Andrejevitš oli tämän sairaalan lääkäri, ja hänen äitinsä Maria Fedorovna tuli kauppiasperheestä. Perhe asui enemmän kuin ahtaissa olosuhteissa, perheen isä oli perheelleen omistautunut, mutta ankara ja ahdasmielinen, äiti oli sen sijaan lempeä ja hyväntahtoinen.  Talvella 1837 - Dostojevskin äiti kuoli, isä kuoli kaksi vuotta äidin kuoleman jälkeen alkukesästä vuonna 1839.

Fjodor Mihailovitsh Dostojevski

Vuonna 1837 Fjodor Dostojevski ja hänen veljensä Mihail muuttivat Pietariin.  Dostojevski aloittaa opinnot sotateknisessä insinöörikoulussa 16. tammikuuta 1838. Dostojevski kutsui opiskeluvuosiaan "kovaksi työksi", hän ei ollut kiinnostunut sotilasasioista ja omisti suurimman osan ajastaan ​​kirjallisuudelle - hän luki Shakespearen, Goethen, Balzacin, Hugon kirjoja, ihaili saksalaista näytelmäkirjailijaa Schilleria, Pushkinia ja Gogolia. Valmistuttuaan sotateknillisestä korkeakoulusta vuonna 1843 Fjodor Dostojevski palkattiin Pietarin insinööritiimiin, mutta vain kuusi kuukautta myöhemmin saavutettuaan luutnantin arvon, hän erosi. Dostojevski kirjoitti ensimmäisen kirjansa, Köyhää väkeä, vuonna 1846. Romaanin menestys oli räjähdysmäinen, mutta lyhytikäinen. Dostojevskin toinen teos Kaksoisolento (1846) otettiin kylmästi vastaan ja hän riitautui Belinskyn, Nekrasovin ja Turgenevin kanssa. 

Vuodesta 1847 lähtien Dostojevski alkoi osallistua radikaalien hallitusta kritisoivien kokouksiin Butashevich-Petrashevskyn talossa, mistä hänet myöhemmin pidätettiin. Hän vietti kahdeksan kuukautta eristyssellissä Pietari-Paavalin linnoituksessa ja 22. joulukuuta 1849 petraševilaiset koottiin seremoniallisesti  Semjonovskin paraatikentälle teloitusta varten. Surkean valeteloituksen jälkeen tuomituille ilmoitettiin armahduksesta ja teloituksen korvaamisesta pakkotyöllä. Keisari Nikolai I tuomitsi Dostojevskin neljäksi vuodeksi pakkotyöhön. Siperian pakkotyön Dostojevski oli Omskissa, missä hän kielloista huolimatta piti salaa päiväkirjaa, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Siperian muistikirja.  Tämän jälkeen hän meni palvelukseen tavalliseksi rivimieheksi siperialaiseen jalkaväkipataljoonaan, Semipalatinskiin. Vasta keisari Nikolai I:n kuoleman jälkeen Aleksanteri II armahti kirjailijan muiden petraševilaisten tavoin, mutta hän pystyi palaamaan Pietariin vasta vuonna 1859. Varsinainen kirjallinen työ keskeytyi lähes kymmeneksi vuodeksi. 

Dostojevski  kirjoitti myöhemmin näistä kokemuksistaan  Muistiinpanoja kuolleiden talosta (1862), samassa paikassa hän kirjoitti Narri kartanon valtiaana (1859). Pidätys ja pakkotyössä  vietetyt vuodet käänsivät Dostojevskin mielen ylösalaisin. Kaikki nämä vastoinkäymiset ja kärsimykset, teloituspaikalla seisominen, kuritushuone  ja pakollinen sotilaspalvelus kypsyttivät Dostojevskin suureksi kirjailijaksi. Hän palasi Siperiasta syvästi uskonnollisena ihmisenä, jolle kristinuskon ihanteiden etsiminen ja lähestyminen Jeesuksen Kristuksen käskyihin olivat tärkeitä hänen elämänsä loppuun asti. Vuonna 1959 Pietariin palauttuaan  Dostojevski ja hänen veljensä alkoivat julkaisemaan kirjallista ja poliittista Vremya-lehteä. Täällä julkaistiin ensimmäistä kertaa Sorrettuja ja solvattuja (1861) ja Kirjoituksia kellarista (1864). Lehti oli olemassa pari vuotta ja suljettiin sensuurin määräyksellä, sitten Dostojevskin veljekset aloittivat Znamya-lehden julkaisemisen, mutta se suljettiin myöhemmin tilaajien puutteen vuoksi. 

Dostojevski tapasi ensimmäisen vaimonsa Maria Dmitrievna Isaevan vuonna 1854 Siperiassa. He tapasivat Semipalatinskissa, missä Dostojevski oli palveluksessa. He menivät naimisiin vuonna 1857. Liitossa, josta ei tullut onnellista, Dostojevskilla ei ollut lapsia, mutta hän hoiti huolellisesti poikapuoltaan Pavelia, joka oli Marian ensimmäisestä avioliitosta. Maria Dmitrievna kuoli vuonna 1864. Samana vuonna Dostojevski menetti myös rakkaan veljensä Mihailin ja otti velvollisuudekseen huolehtia myös veljen perheestä ja veloista. Vuosina 1862-1863 hänellä oli suhde kirjailija Apollinaria Suslovan kanssa, jonka kanssa kirjailija matkusti Englannissa, Saksassa ja Ranskassa. Osittain seurausta tästä oli tuhoisa intohimo korttipeleihin ja rulettiin, mikä toi Dostojevskille paljon taloudellisia huolia ja velkaa.

1860-luvun puolivälistä lähtien Dostojevski alkoi kirjoittaa kirjoja, jotka muodostivat hänen suurimman panoksensa maailmankirjallisuuteen, kuuluisan viiden kirjan sarjan: Rikos ja rangaistus (1866), Idiootti (1868), Riivajat (1872), Keskenkasvuinen (1875), Karamazovin veljekset (1880). Nämä teokset edustavatkin Dostojevskin tuotannossa hänen kypsyyskauden suuria uskonnollisfilosofisia romaaneja. Dostojevski kirjoitti tärkeimmät kirjansa suurella kiireellä, toisinaan ei edes ehtinyt lukea uudelleen sitä, mitä hän saneli pikakirjoittajille noudattaakseen aikakauslehtien julkaisun määräaikaa, jossa hänen teostensa luvut julkaistiin. Dostojevski myönsi, että ”Kirjallisessa elämässäni tapahtui hyvin usein, että romaanin tai novellin luvun alku oli jo kirjapainossa ja ladotuksissa, ja loppu oli vielä päässäni, mutta sen piti olla kirjoitettu huomiseen mennessä". Esimerkiksi romaani Pelurit (1867) Dostojevski kirjoitti vain 26 päivässä,  kun hän samanaikaisesti työsti romaania Rikos ja rangaistus. Vuonna 1867 Dostojevski pakeni ulkomaille velkojiaan ja asui jonkin aikaa Sveitsissä, Italiassa ja Saksassa uuden pikakirjoittajavaimonsa Anna Grigorjevna Snitkinan kanssa. 20-vuotiaasta iästään huolimatta Anna otti lujasti hallintaansa miehensä kotitalouden ja raha-asiat auttaen Dostojevskia pääsemään veloistaan. Dostojevski pystyi palaamaan kotimaahansa kuitenkin vasta vuonna 1871. Avioliitostaan ​​Anna Grigorievnan kanssa Dostojevskilla oli neljä lasta, joista kaksi kuoli jo pieninä. Heidän avioliittoaan pidettiin muutoin onnellisena.

Dostojevski kuoli 28. tammikuuta vuonna 1881. Hän kärsi epilepsiasta, jonka ensimmäinen kohtaus ilmeni hänelle luultavasti teini-iässä, ja sairaus paheni Siperiassa oloaikana. Epilepsia vaivasi Dostojevskia koko hänen elämänsä ja löysi jopa heijastuksia kirjallisessa työssä - romaanin Idiootti päähenkilö, prinssi Myshkin, kärsi samasta taudista. Kirjailijan kuoleman syy ei kuitenkaan ollut epilepsia, vaan tuberkuloosi, jota vaikeutti krooninen keuhkoputkentulehdus ja emfyseema.

Dostojevskin syntymäkartta:

Dostojevskin syntymäkartalla on paljon tulielementtiä johtavissa merkeissä. Tärkeimmät planeetat ovat Mars, Jupiter ja Saturnus. Hänellä on myös neljä planeettaa oobina! Jousimies AC:n merkkinä ja Merkurius yhtymässä AC:iin.

Dostojevskin Saabiset symbolit syntymäkartalla:

Kokeilen tässä visuaalisempaa tapaa esitellä Saabiset symbolit. Kuvat ja piirustukset ovat julkaistu aiemmin tässä blogissani. Tarkemmat symbolien selitykset löytyvät esim. etusivun Saabiset symbolit -listauksesta täältä.

Planeetta	Saabiset symbolit
Aurinko		Skorpioni 18-19° - Saabinen symboli#229 Papukaija toistaa kuulemansa keskustelun Tämä symboli kertoo jonkinlaisesta henkisestä kanavoinnista. Muuttaa saamansa tieto omakseen. Tiedonvälittäjä.
Kuu		Kaksoset 10-11° - Saabinen symboli#71 Uutta polkua kulkemassa Nuoruusvuosien kapinallisuus muuttui pakkotyövuosien jälkeen uskonnollisuudeksi.
Merkurius		Jousimies 6-7° - Saabinen symboli#247 Amor koputtelemassa ovella Kutsumus kirjoittamiseen, varhaisvaiheen teokset. Onneton rakkausjuttu Suslovan kanssa.
Venus		Kauris 1-2° - Saabinen symboli#272 Kolmesta lasimaalauksesta yksi on vaurioitunut pommituksissa Dostojevski oli kahdesti naimisissa ja kerran rakastunut intohimoisesti saamatta vastakaikua.
Mars		Leijona 23-24° - Saabinen symboli#144 Likainen ja ruokkoamaton mies Tasapaino! Dostojevski oli todella tuottelias kirjailija, osin oman terveytensä kustannuksella.
Jupiter		Oinas 22-23° - Sabinen symboli#23 Raskasta ja arvokasta taakkaa piilotteleva nainen kevyessä kesäpuvussa Onnellinen avioliitto Annan kanssa, kirjallinen menestys.
Saturnus		Oinas 21-22° - Saabinen symboli#22 Portti toiveiden puutarhaan Elämänuskoa ja optimismia, vaikeuksien ja kovan työn kautta kansansuosioon ja yhdeksi maailmankirjallisuuden suurimmista klassikoista.
Uranus		Kauris 0-1° - Saabinen symboli#271 Intiaanipäällikkö vaatimassa huomiota Ensimmäisen, suosiota saaneen kirjan jälkeen, Dostojevski piti itseään hyvin merkittävänä kirjailijana. Menestys "kihahti päähän".
Neptunus		Kauris 1-2° - Saabinen symboli#272 Kolmesta lasimaalauksesta yksi on vaurioitunut pommituksissa Olosuhteiden uhrina olo: valeteloitus, pakkotyö, peliriippuvuus, velat. Dostojevskin tuotanto voidaan jakaa myös kolmeen eri vaiheeseen: varhais-, kypsyys- ja myöhäisvaihe.
Pluto		Kalat 27-28° - Saabinen symboli#358 Runsassatoinen puutarha täysikuun aikaan Myöhäisemmän vaiheen kirjallinen tuotanto kuvaa ihmismielen pimeitä puolia.
Kuunsolmu		Kalat 1-2° /4. huone) Saabinen symboli#332 Orava piilossa metsästäjiltä Pakkotyö, Siperia ja maanpakoaika (Paossa velkojiaan).
Lilith		Skorpioni 4-5° - Saabinen symboli#215 Valtava kallioranta Tunnekuohuja ja periksiantamattomuutta.
Khiron		Oinas 2-3° - Saabinen symboli#3 Miehen kamee-profiili muistuttaa hänen maansa muotoa Tässäkin pakkotyökokemus Siperiassa, Venäjän yhteiskunnalliset olot jne.
Onnenpiste		Rapu 3-4° - Saabinen symboli#94 Kissa väittelee hiiren kanssa Avainsana OIKEUTUS. Heikompien puolella oloa.
Vertex		Rapu 29-30° - Saabinen symboli#120 Amerikan vallankumouksen tytär Nuoruusvuosien poliittinen toiminta petrashevskiläisissä. Myöhemmin paluu konservatiivisimpiin arvoihin.

Lähteet:

Köyhää väkeä (Bednyje ljudi, 1846). Suomentanut Ida Pekari. Keuruu. Otava, 1981.

Netotška Nezvanova (Netotška Nezvanova, 1849). Suomentanut Veikko Koivumäki, Minerva, 2008.

Valitut kertomukset. Sisältää teokset: Heikko sydän (1848), Pieni sankari (Malenkij geroj, 1849), Rehellinen varas (1848), Emäntä (1847), Herra Prohartsin (Gospodin Prohartsin, 1847), Vaaleat yöt (Belye noči, 1848), Ilkeä tapaus (Skvernyj anekdot, 1862), Krokotiili (Krokodil, 1864), Lempeä luonne (Krotkaja, 1876), Naurettavan ihmisen uni (Son smešnogo čeloveka, 1877). Suomentanut Juhani Konkka. WSOY, 1960, 4. painos 2002.

Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866). Suomentanut M.Vuori. Karisto, 4. painos 1992.

Idiootti (Idiot, 1869). Suomentanut Lea Pyykkö. Karisto, 6. painos 2004.

Wikipedia

Lue lisää: https://obrazovaka.ru/essay/dostoevskiy/hronologicheskaya-tablitsa-dostoevskogo